Hän lähtee,unelmat jää

Moikka.

Nyt on siis 15.5.2016.

Minulle tuli tämmönen arka aihe mieleen. Kun lemmikin lopetus. Se on arka paikka kaikille varmasti.
Tästä on jo viisi vuotta kun minun vanha koira Raksu piti päästää iki uneen. No siis se ei ollut vasta kun joku 8-9 vuotias narttu koira. En kerro miten tähän päätökseen tultiin mutta verran sanon että Raksu ei pitänyt vieraista koirista.
Raksu oli siis minun ensimmäinen oma koira. Rakas kuin mikä.
Nyt pari kuvaa sitten hypätään toiseen ystävääni.

Sillon kun sinulla on oma heppa tai vaikka hoito heppa,Niin sillon melkein kaikkien unelmissa on varmasti päästä tän hevosen kanssa vielä pitkälle. Se on ihan normaalia. Tätä uljas suokki tässä kuvassa on minun vanha hoito heppa Siro-Poju. Minulla oli unelma päästä hänen kanssa sm-kisoihin. Mutta sitten kuulin että tämän hevosen jalat on kipeät. Se sattui myös minua. Ja ennen joulua hän sitten hän laukkasi vihreille niityille. Tiesin että se oli hänelle suuri helpostus kun kivut loppuu. Mutta se mitä Poju opetti minulle niin se on niin arvokasta että en voi sanoin kuvailla. Hän elää muistoissa ja unelmissa. Häntä en unohda. Rakastan sinua Siro-Poju